perjantai 21. lokakuuta 2016

peruskestävyys, lajikestävyys, kilpailukausi, peruskuntokausi...

Monesti harjoituksissa olen puhunut peruskunnosta/peruskestävyydestä (ei ihan sama mutta riittävän lähellä toisiaan tässä kirjoituksessa), lajikestävyydestä ja vuoden jakamisesta erilaisiin harjoittelukausiin. Monesti on myöskin käynyt niin että olemme puhuneet ristiin, ts. olemme ymmärtäneet asian eritavalla. Keskustelu yleensä menee tyyliin (minä) Kyllä nyt näyttää siltä entä (laji)kestävyys pettää, kun jo toisella rissalla alkoi puutumaan ja hyytymään koiran meno, (handleri) Ei voi olla kunnosta kiinni, monta tuntia pihalla juoksevat päivittäin ja metsässä vapaana. Puhumme eri asiasta, selvennän hieman miten minä asian käsitän.

Peruskestävyys on sellaista että koira selviytyy kilpailusuorituksesta, siis maastossa kahdesta startista ja radalla enintään kolmesta startista läkähtymättä ihan kokonaan ja palautuu nopeasti. Tätä peruskestävyyttä harjoitetaan ns. peruskuntokaudella, joka alkaa kun koiran kilpailukausi päättyy ja loppuu kun koira aloittaa kilpailemisen seuraavaalla kaudella.

Peruskuntokausi voidaan palastella monella tapaa, ainakin heti kilpailukauden jälkeen pidetään huoltoviikot, jolloin varmistutaan siitä että koira on fyysisesti kunnossa, paikat ehjänä ja on mahdollista aloittaa tavoitteellinen harjoittelu. Huoltoviikkojen jälkeen aletaan harjoittaa peruskestävyyttä, silloin tehdään matalammalla teholla pitkäkestoisempia harjoituksia, harjoitetaan pääkoppaa monipuolisella toiminnalla, jos mahdollista niin vapaana juoksua ympäriämpäri jne. Koirahan menee joka kerta täysillä, mutta ilman kilpailutilannetta ja viehettä ei kuitenkaan ihan täysillä. Yleisesti ottaen koira jättää senverran voimia, että tarvittaessa pääsee saaliin perään tai pakoon.  Hiihto, potkukelkka, juoksu, hankileikt, mikä tahansa joka pitää mielen virkeänä ja samalla harjoittaa koiran kestävyyttäa. Unohtamatta lepoa, kunnon ravintoa ja lihashuoltoa. Tässä luodaan se pohja millä seuraavalla kaudella kilpaillaan. 

Yleensä noin pari kuukautta ennen koiran kilpailukauden alkua, aletaan harjoitella lajikestävyyttä. Silloin pitkiä lenkkejä vähennetään ja harjoitukset kovenevat ja muistuttavat lajinomaista suoritusta. Tehdään vetoharjoituksia, vieheharjoituksia tassu- ja vapavieheellä, pyritään nousujohteisesti kilpailurasitukseen ja jopa sen yli. Tarkoituksena on mennä mukavuusalueen ulkopuolelle ja totuttaa koiraa tekemään maksimisuoritus ja totuttaa niihin tuntemuksiin mitä kova kilpailusuoritus synnyttää lihaksissa. Harjoittelussa korostuu oman koiran tunteminen, jotta tunnistetaan milloin raja tulee vastaan ja osataan hoitaa lihakset ja pääkoppa tasolle, jota vaaditaan kilpailussa.

Kilpailukaudella kilpaillaan. Silloin ei oikeastaan voi enää paljoakaan tehdä, jos peruskuntokausi ja sen lopussa oleva valmistava kausi ovat epäonnistuneet. Kilpailujen välillä humputellaan ja pidetään koira ehjänä, hoidetaan vammat ja huolletaan lihakset kestämään kilpailujen rasitukset. Mikäli koiran toiminnassa havaitaan jokin juttu, jota halutaan harjoittaa, voidaan vähentää kilpailuja ja osallistua kerhojen järjestämiin harjoituksiin joissa voidaan tunnistaa ja yrittää korjata koiran juoksussa olevia puutteita. Varsinaista peruskunnon kohottamista ei oikeastaan voi tehdä kuin kilpailumenestyksen kustannuksella.

Nuorille ja aloitteleville koirille on tärkeätä osallistua kerhojen harjoituksiin säännöllisesti, jotta kehittymistä voidaan seurata ja ohjata. Harjoituksissa nuori koira myös tottuu hälinään ja muihin koiriin ja osaa sitten kilpailutilanteessa keskittyä omaan suoritukseensa.

Vuoden aikana ei ole sohvakautta, vaan aika käytetään tehokkaasti koiraa valmentaen. Harjoittelun rytmi, tavoitteet ja harjoitukset muuttuvat vuoden mittaan, eikä harjoittelussa ole varsinaisesti taukoa.