lauantai 1. lokakuuta 2016

Vinttikoirien kilpailukausi alkaa olla lopuillaan...

Tätä kirjottaessani alkaa vinttikoirien kilpailukausi olla lopuillaan. Kesän ajan on saanut seurata hienoja suorituksia ja omistajien iloa. Toisaalta myös pettymyksiä ja epätoivon kyyneliä. Koirien suoritukset ovat joka kerta ansainneet kiitokset ja rapsutukset, nehän menee joka kerta täysillä ja senhetkistä parasta vauhtia ja tarkkuutta.

Muutama havainto kesältä lienee paikallaan.

Yksi yhteinen piirre on ollut maastojuoksuissa havaittavissa, ja se on koirien "puutuminen" ennen puolta väliä. Jo alkuerissä, rotuun, jalan tai karvan pituuteen katsomatta. Samaa oli havaittavissa myös tiistai-treeneissä, vaikka juostava matka on vain 200-300 metriä.

Kaksi-kolme rissaa menee hyvin mutta sitten alkaa kääntyminen takkuamaan, vauhti hiipuu ja aletaan oikoa tai pahimmassa tapauksessa sanotaan kaverille inhottavuuksia. Eli maitohappo alkaa jylläämään lihaksissa ja tuntuu pahalta, lihakset ei enää tottele, jne.

Mitä tämä voisi kertoa. Ainakin sen että kääntymisharjoittelu ja -opettelu on ollut puutteellista. Koiraa on helppo juoksuttaa suoranpätkää, monella on käsiviehe ja usealla vielä rakenneltu siihen sähkömoottori, ettei käsi väsy. Joten koira on opetettu juoksemaan suoraa.... Mutta kun maastokokeessa on niitä mutkia ja ratamestari on rakentanut moneen suuntaan kääntyviä kulmia ja kiihdytys ja jarrutussuoria. Vieheenvetäjä tekee parhaansa että viehe saadaan "elämään" jotta koirien mielenkiinto ja kiihko kohdistuu juuri vieheeseen.

Ja sitten ne käännökset. Ratamestari on tehnyt mutkat ja vieheenvetäjä päättää koiran puolesta missä kohtaa käännytään, useasti käännös tulee hieman yllättäen. Koira ei siis voi "henkisesti" valmistautua kääntymään. Vieheen perään mennään sata lasissa, mutta kun käännös tulee yllätten, ovat lihakset kovilla, tarvitaan motoriikkaa ja koordinaatiota. Ne kuluttavat ja saavat lihakset suoritusten äärirajoille. Aina ei lihas ole valmis tällaiseen rääkkiin.

Käännöksiä voi ja pitää harjoitella, palaan tähän myöhemmissä kirjoituksissa. Itse suosin vapaviehettä jonka rakentamiseen ja käyttöön palaan vielä.

Toinen mielenkiintoinen seikka oli tiistaiharjotuksissa koirien juoksuttaminen sekä radalla että maastossa. Rata- ja maastojuoksu ovat aivan erilaisia suorituksia ja niiden harjoittaminen poikkeavat toisistaan. Mielestäni olisi paikallaan harjoitella rataa ja maastoa vuoroviikoin. Silloin voisi ajatella että tekee rataviikolla kaksi lähtöä (riippuu harjoituksen tavoitteesta ja koiran kunnosta!) ja maastoviikolla voi hieman "kiusata" koiraa kääntymään tiukemmin. Mutta harjoitteet eri viikoille.

Vielä yksi havainto. Koirat käyvät kokeilemassa, josko tällä viikolla kulkisi. Viikolla ei ole ehditty (tms) tehdä mitään harjoitetta jotta koira oppisi oikeata suoritusta. Tiistaitreeneissä on hyvä käydä katsomassa onko harjoitteet joita tehdään viikolla kotona, vaikuttaneet koiran suoritukseen. Siis harjoittelu tehdään tiistaitreenien välillä. Koirista näkee hyvin onko kotiläksyt tehty.

Tässä muutama päälimmäinen havainto kesästä.

Kirjottelen lisää tulevina viikkoina ja palaan tarkemmin erilaisiin harjotteisiin. Talvikausi on erinomainen harjottelukausi että koira on valmis heti kauden alussa.

KaistuY