torstai 5. elokuuta 2021

Vapavieheestä

julkaistu Saluki-lehdessä elokuu 2021


Vinttikoirien juoksupuuhastelussa, varsinkin maastokokeessa, korostuu kuinka koira kääntyy. Siis millainen koordinaatio ja motoriikka koiralla on, miten koira pystyy muuttamaan kulkusuuntaansa menettämättä vauhtia tai liikkeen kontrollia. Vapaana laumassa juostessaan koirat kääntyilevät hienosti ja puikkelehtivat toistensa lomitse. Vaikka meille puuha näyttäytyy singahteluna ja kääntyilynä ympäriinsä niin tosiasiassa koira kuitenkin päättää pari kolme askelta etukäteen milloin kääntyy. Päätöksen jälkeen koira kääntyy laukan sopivassa vaiheessa kun jalat ovat siten, että käännös on helppo tehdä. Mutta kun maastokokeessa ratamestari ja vieheenvetäjä päättävät koska on käännyttävä, olkoon laukan vaihe mikä tahansa. 


Kun koira on saatu joltisenkin viehevarmaksi ja peruskuntoakin kasvatettua, on aika aloittaa kääntymisen harjoittelu. Vapaviehe on halpa ja tehokas väline opettaa koira kääntymään kontrolloidusti. Vapaviehe nimensä mukaisesti tehdään onkivavasta, narusta ja muovipussista/vast. Ohjeita ja vinkkejä rakenteluun voi katsoa vaikka https://quetshadee.com/vapaviehe/ sivulta. Noin 7m on hyvä mitta vavalle ja 120cm narulle, vavan käsittelyä kannattaa (=pitää) harjoitella ensin ilman koiraa.


Vapavieheellä ei pyöritetä ympyrää. Vapavieheellä EI opeteta nopeutta. Vapavieheellä opetetaan ja harjaannutetaan koordinaatiota ja motoriikkaa sekä viehevarmuutta. Kuvassa on piirretty vavan kärjen liike pilkkuviivalla. Samalla kun vavan kärki piirtää kuviota, treenari etenee katkoviivan suuntaan. Koira kääntyy koko ajan poispäin treenarista.  Jos treenari seisoo paikallaan ja tekee vavalla isoa kaarta niin silloin opetetaan koiraa oikomaan. Suuntaamalla treenarin liike eteenpäin ja pitämällä vavan kärjen liike 3-5 metriä leveänä, opetetaan koiraa seuraamaan tarkasti viehettä.


Ennen harjoittelua tulee koira lämmitellä erityisen hyvin. Harjoitus rasittaa niveliä ja jänteitä erittäin paljon. Harjoitusalueen pohjaan on myös kiinnitettävä huomiota, lyhyt ruohikko, pehmeä hiekka tai muu turvallinen ja pitävä alusta on hyvä.


Ainakin aluksi, ennenkuin treenari tottuu välineen käyttöön, kannattaa ottaa kaveri mukaan. Kaveri laskee koiran vieheen perään. Treenari sovittaa liikkeen koiran vauhtiin siten, että koira on koko ajan kääntymässä. Tällä varmistetaan ettei koiran nopeus kasvaa liikaa ja koiralla on tosiasiallinen mahdollisuus kääntyä.  Kerralla tehdään 3-5 käännöstä ja lopussa koira saa vieheen kiinni.


Vapa ei kestä koiran vetoa, vaan se menee poikki. Lasikuituvavasta irtoaa helposti läpinäkyviä ja teräviä säleitä, joita on vaikea löytää, mikäli ne menevät ihon alle. Siispä ennenkuin koira saa vieheen kiinni, voi vavan singauttaa eli heittää taaksepäin ja ottaa kiinni narusta. Liikettä kannattaa harjoitella ilman koiraa!


Kerrallaan harjoitus kestää 3-5 käännöstä eli 10-20 sec. Vieheen retuuttamisen jälkeen voi tehdä toisen setin. Harjoitus on raskas ja koira väsyy tosi paljon. Siksi 2-3 settiä riittää harjoitukseksi. Loppuun hyvä jäähdyttely. Samana päivänä ei kannata tehdä muuta harjoitusta, palauttava kävely/vast toki pitää tehdä.


Aloittelevalle ja nuorelle koiralle tulee harjoitus jaksottaa muun treenin lomaan. Yhtenä päivänä tehdään viehevarmuusharjoituksia, toisena vapaviehettä ja kolmantena taas jotain muuta. Harjoitusviikkoon pitää myös sisällyttää lepoa jotta koira palautuu ja mielenkiintokin pysyy parempana. Harjoitukset voi myös jaksottaa siten, että yksi viikko kolmena päivänä vapatreeniä, seuraavalla viikolla viehevarmuustreeniä kolmena päivänä, jne. Joka viikko 2-3 päivänä muuta harjoittelua ja 1-2 lepopäivää. Kasvattajalta kannattaa kysyä neuvoja ja kerhojen harjoituksissa puhua treenareitten kanssa. 


sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

Viehevarmuus, viehevarmuus, viehevarmuus

teksti julkaistu Irlanninsusikoira 2/2021 lehdessä


Kirjoituksessa käsittelen mielestäni kahta tärkeintä vinttikoiran juoksuharrastuksen osa-aluetta: viehevarmuutta ja peruskuntoa. Viehevarmuus ilmenee koiran määrätietoisena ja tinkimättömänä sekä rodunomaisena metsästyksenä tavoitteena saada saalis (=viehe) kiinni. Kun koira on viehevarma, helpottuu muiden osa-alueiden harjaannuttaminen erittäin paljon. Peruskunto ilmenee siinä että koira tekee maastokokeessa 2x900m:n metsästyssuoritusta läkähtymättä täysin ja palautuu nopeasti. 

  

Vinttikoirien maastokokeiden arvosteluohjetta lukiessa kaikille roduille yhteisenä ominaisuutena on vieheen seuraaminen. Koiran tulee seurata tarkasti vieheen liikettä ja reagoida liikkeeseen. Kaikilla roduilla ei ole ajon päätteeksi tappoloikkaa. Osa pysäyttää saaliin ja jää vahtimaan, osa saattaa yrittää viedä saalista omistajalle, jotkin saattavat lähteä hakemaan uutta saalista.


Kaikkien pitää kuitenkin seurata aktiivisesti viehettä, sen liikettä ja pyrkiä saamaan saalis kiinni. Kun saalis on meillä kasa muoviliuskoja, märkiä, limaisia, pahalta maistuvia muoviliuskoja, vaaditaan aika paljon että se kiinnostaa koiraa niin, että se seuraa innokkaasti nauhakasaa ja yrittää saada sen kiinni.  


Laumanjohtajan tuleekin "kertoa" koiralleen, että juuri tätä minä haluan.


Mitä se viehevarmuus sitten on? Oikeastaan koko maastojuoksun ydin on viehevarmuudessa. Maastokokeessa arvioidaan koiran metsästysominaisuuksia. Ja metsästyksessä on tavoitteena saada ruokaa laumalle. Koiran pitää koko ajan seurata tarkasti vieheen liikkeitä, reagoida niihin välittömästi ja pyrkiä mahdollisimman tehokkaasti saamaan viehe kiinni, sanotaan SVKL maastokeiden ohjeissa Innokkuuden arviointiohjeessa.


Laumanjohtajan tulee kertoa koiralleen: "Haluan että otat tämän kiinni ja tuot sen minulle". Mikä auttaa tuota kertomista. Opettaminen ja harjoittelu. Siitä päivästä alkaen kun pentu tulee uuteen kotiin tai kun vinttikoiran omistaja haluaa aloittaa harrastuksen jo varttuneemman koiran kanssa. Mitä nuorempana aloittaa, sen helpompi on opettaa asia. Riippuen koirasta harjoittelua pitää (saa) jatkaa koko kilpailu-uran ajan.


Aivan aluksi tehdään viehe, vaikka muovipussista suikaloimalla. On hyvä jos viehe rapisee. Heiluttamalla ja rapisuttamalla viehettä kiinnitetään koiran huomio, kun koira tulee tutkimaan viehettä niin heti palkataan. Palkkaamiseen kannattaa käyttää ns. sunnuntainamia/vast eli sellaista minkä vuoksi koira on valmis tekemään melkein mitä tahansa. Palkka pitää koiran kaivaa vieheestä, nami kädelle ja viehe siihen päälle. Kun on pari kertaa saatu reaktio niin pidetään tauko, alkuvaiheessa voi tehdä toisen kerran muutaman tunnin päästä. Ensin tehdään sisällä, eri huoneissa, sitten pihalla, lenkillä ja muissa yllättävissä paikoissa. Pari toistoa 1-2 kertaa päivässä.  


Kun tämä alkaa sujua, aletaan saalistaa. Sidotaan viehe narunpätkään, laitetaan nami vaikka maton reunaan ja rapisutetaan viehettä noin puolen metrin päässä namista. Kun koira tulee kohti viehettä (koska sieltä saa namia), juuri ennen kuin koira on vieheellä nyppästään viehe namin päälle. Aluksi koira ihmettelee mutta alkaa parin kerran jälkeen loikata vieheen kimppuun. Kun alkaa sisällä sujua siirrytään pihalle. Pari-kolme toistoa 1-2 kertaa päivässä.


Tarkoituksena on ehdollistaa koira vieheeseen ja sieltä löytyvään namiin. Edellä mainittu vaihe kestää muutamasta viikosta pariin kuukauteen, riippuen koirasta. Kun koira saalistaa edellä kuvatulla tavalla vieheen riippumatta paikasta ja ajasta, muutetaan saalistusta.


Yksinkertaisin ja halvin tapa on ihmiseltä ihmiselle juoksu. Tehdään se kuitenkin niin että toinen pitää koiraa ja juoksijalla on viehe narun päässä. Juoksija lähtee menemään poispäin koirasta ja koira päästetään perään. Juoksija etenee niin kauan että koira saa vieheen kiinni. Sitten vieheen retuutusta ja palkkaus.


Kannattaa taas aloittaa muutaman metrin pyrähdyksestä ja edetä niin että juoksija päästetään parinkymmenen metrin päähän, jopa pidemmälle, ennenkuin päästetään koira saalistamaan.  Harjoitusta edeltää lämmittely jotta elimistö kestää rasituksen ja harjoituksen päätteeksi jäähdyttely jolla palataan normaalitilaan. Harjoitusta tehdään 3-4 päivänä viikosta ja muutamia kertoja kerrallaan.


Kun viehevarmuus on em harjoitteilla kunnossa, otetaan mukaan uusi elementti: vapaviehe. Vapavieheellä opetetaan koira kääntymään, eli motoriikka ja koordinaatio. Vapavieheen käyttö on kuitenkin oman jutun aihe.


Treenaaminen vaatii hyvän peruskunnon. Siis sellaisen fyysisen ja henkisen kunnon että jaksaa minimissään juosta alussa mainitun 2x900m. Maastorata sisältää kiihdytyksiä, jarrutuksia, suunnan muutoksia yms kivaa, koiran lihasten, nivelten jne on kestettävä se rasitus. Kokemuksesta voin sanoa että kolmas rissa kertoo koirasta paljon. 


Tarkemmin kunnon kohottamisesta kannattaa kysellä kasvattajalta tai niiltä jotka kilpailevat aktiivisesti. Ohessa kuitenkin muutamia ajatuksia matkan varrelta.


Puhun usein pakkotahtisesta liikkumisesta.  Sillä tarkoitan sellaista treeniä jossa koiraa rasitetaan sen epämukavuusalueelle. Kun lauma on tarhassa/montulla/pellolla/vast vapaana, niin yleensä yksi on jänis ja muut jahtaavat sitä. Hetken kuluttua, ikäänkuin merkistä homma pysähtyy ja lauma levähtää hetken kunnes valitaan seuraava jänis ja taas mennään. Lopuksi lauma makaa auringossa...


Kun lauma pysähtyy, koirilla on vielä sellaset 20 pinnaa voimia ja energiaa jäljellä jotta 1) päästään tarvittaessa pakoon tai 2) päästään tarvittaessa saaliin perään. Pakenemisessa ja saalistuksessa  vedetään sitten viimeiseen tappiin saakka.


Pakkotahtinen harjoitus tarkoittaa että koiraa treenataan tuolle 20 pinnan alueelle, siis mennään tavallaan epämukavuusalueelle. Näin totutetaan elimistö pikkuhiljaa kestämään rasitus ja opetetaan koiralle että maitohappo lihaksissa ei ole ihan hirvittävän paha juttu. Alussa tuolle alueelle pääsee huomattavan nopeasti mutta kunnon kohotessa vaaditaan pidempiä ja kovempia harjoitteita.


Haistelu ja käpyttelylenkit ovat erikseen. Kun treenataan peruskuntoa, mennään reippaasti kävellen tai hölkäten eikä jokaista ruohonkortta jäädä haistelemaan. Treenarille tulee varmasti hiki ja hengästyy. Toinen hyvä tapa on opettaa koira kulkemaan polkupyörän kanssa, jolloin voidaan säädellä nopeutta helpommin. On huomattava että pyörän kanssa koira ravaa, eikä laukkaa kuin satunnaisesti. Kun mennään suuremmilla tehoilla, mennään lyhyempi matka ja vastaavasti matalammalla teholla pidempi matka. Vapaana juoksu metsässä, pellolla, yms lauman kanssa on hyvä koordinaation ja motoriikan harjoitteluun. Samalla tulee treenattua myös “korvien väliä”.


Harjoittelu tulee jaksottaa ja pohtia mitä, koska ja kuinka paljon. Kun tehdään kovempia peruskuntoharjoituksia kevennetään vieheharjoittelua. Vastaavasti kun on viehepäivä kevennetään muita harjoituksia. Lepopäivä on myös harjoitus, jolloin voidaan leikkiä vieheellä ja tehdä muuta kivaa koiran kanssa. 


Treenarin tulee opiskella omaa koiraa niin että pystyy määrittämään harjoituksen tason siten ettei koiralle tule epämiellyttävä olo tai pahimmassa tapauksessa mene rikki. Harjoitus tulee kuitenkin olla sen verran vaativa että koira kehittyy. Jokainen koira on yksilö joten treenarin osaamien on avainasemassa.


Kun viehevarmuus on sillä tasolla että koira ajaa viehettä innolla ja koira jaksaa juosta, voidaan koiralle opettaa kiitolaukkaa. Se on koiran luontainen tapa juosta taloudellisesti mutta tehokkaasti. Lyhyesti, erilaislla vetoharjoituksilla kehitetään ominaisuutta. Tämä vaatii oman kirjoituksen, ja viehevarman, hyväkuntoisen koiran. Koordinaation ja motoriikan opettamiseen halpa ja tehokas on vapaviehe, ja kuten aiemmin kirjoitin, vaatii oman kirjoituksen.


Yhteenvetona, kaksi tärkeintä asiaa juoksupuuhastelussa on koiran viehevarmuus ja hyvä kunto. Motoriikkaa, koordinaatiota ja kiitolaukkaa on helpompi opettaa kun on pohja mille rakentaa. Kirjoituksesta on tietoisesti rajattu pois ruuan merkitys, lihashuolto sekä kaikki se mikä vahvistaa treenarin ja koiran suhdetta.

perjantai 21. lokakuuta 2016

peruskestävyys, lajikestävyys, kilpailukausi, peruskuntokausi...

Monesti harjoituksissa olen puhunut peruskunnosta/peruskestävyydestä (ei ihan sama mutta riittävän lähellä toisiaan tässä kirjoituksessa), lajikestävyydestä ja vuoden jakamisesta erilaisiin harjoittelukausiin. Monesti on myöskin käynyt niin että olemme puhuneet ristiin, ts. olemme ymmärtäneet asian eritavalla. Keskustelu yleensä menee tyyliin (minä) Kyllä nyt näyttää siltä entä (laji)kestävyys pettää, kun jo toisella rissalla alkoi puutumaan ja hyytymään koiran meno, (handleri) Ei voi olla kunnosta kiinni, monta tuntia pihalla juoksevat päivittäin ja metsässä vapaana. Puhumme eri asiasta, selvennän hieman miten minä asian käsitän.

Peruskestävyys on sellaista että koira selviytyy kilpailusuorituksesta, siis maastossa kahdesta startista ja radalla enintään kolmesta startista läkähtymättä ihan kokonaan ja palautuu nopeasti. Tätä peruskestävyyttä harjoitetaan ns. peruskuntokaudella, joka alkaa kun koiran kilpailukausi päättyy ja loppuu kun koira aloittaa kilpailemisen seuraavaalla kaudella.

Peruskuntokausi voidaan palastella monella tapaa, ainakin heti kilpailukauden jälkeen pidetään huoltoviikot, jolloin varmistutaan siitä että koira on fyysisesti kunnossa, paikat ehjänä ja on mahdollista aloittaa tavoitteellinen harjoittelu. Huoltoviikkojen jälkeen aletaan harjoittaa peruskestävyyttä, silloin tehdään matalammalla teholla pitkäkestoisempia harjoituksia, harjoitetaan pääkoppaa monipuolisella toiminnalla, jos mahdollista niin vapaana juoksua ympäriämpäri jne. Koirahan menee joka kerta täysillä, mutta ilman kilpailutilannetta ja viehettä ei kuitenkaan ihan täysillä. Yleisesti ottaen koira jättää senverran voimia, että tarvittaessa pääsee saaliin perään tai pakoon.  Hiihto, potkukelkka, juoksu, hankileikt, mikä tahansa joka pitää mielen virkeänä ja samalla harjoittaa koiran kestävyyttäa. Unohtamatta lepoa, kunnon ravintoa ja lihashuoltoa. Tässä luodaan se pohja millä seuraavalla kaudella kilpaillaan. 

Yleensä noin pari kuukautta ennen koiran kilpailukauden alkua, aletaan harjoitella lajikestävyyttä. Silloin pitkiä lenkkejä vähennetään ja harjoitukset kovenevat ja muistuttavat lajinomaista suoritusta. Tehdään vetoharjoituksia, vieheharjoituksia tassu- ja vapavieheellä, pyritään nousujohteisesti kilpailurasitukseen ja jopa sen yli. Tarkoituksena on mennä mukavuusalueen ulkopuolelle ja totuttaa koiraa tekemään maksimisuoritus ja totuttaa niihin tuntemuksiin mitä kova kilpailusuoritus synnyttää lihaksissa. Harjoittelussa korostuu oman koiran tunteminen, jotta tunnistetaan milloin raja tulee vastaan ja osataan hoitaa lihakset ja pääkoppa tasolle, jota vaaditaan kilpailussa.

Kilpailukaudella kilpaillaan. Silloin ei oikeastaan voi enää paljoakaan tehdä, jos peruskuntokausi ja sen lopussa oleva valmistava kausi ovat epäonnistuneet. Kilpailujen välillä humputellaan ja pidetään koira ehjänä, hoidetaan vammat ja huolletaan lihakset kestämään kilpailujen rasitukset. Mikäli koiran toiminnassa havaitaan jokin juttu, jota halutaan harjoittaa, voidaan vähentää kilpailuja ja osallistua kerhojen järjestämiin harjoituksiin joissa voidaan tunnistaa ja yrittää korjata koiran juoksussa olevia puutteita. Varsinaista peruskunnon kohottamista ei oikeastaan voi tehdä kuin kilpailumenestyksen kustannuksella.

Nuorille ja aloitteleville koirille on tärkeätä osallistua kerhojen harjoituksiin säännöllisesti, jotta kehittymistä voidaan seurata ja ohjata. Harjoituksissa nuori koira myös tottuu hälinään ja muihin koiriin ja osaa sitten kilpailutilanteessa keskittyä omaan suoritukseensa.

Vuoden aikana ei ole sohvakautta, vaan aika käytetään tehokkaasti koiraa valmentaen. Harjoittelun rytmi, tavoitteet ja harjoitukset muuttuvat vuoden mittaan, eikä harjoittelussa ole varsinaisesti taukoa. 


lauantai 1. lokakuuta 2016

Vinttikoirien kilpailukausi alkaa olla lopuillaan...

Tätä kirjottaessani alkaa vinttikoirien kilpailukausi olla lopuillaan. Kesän ajan on saanut seurata hienoja suorituksia ja omistajien iloa. Toisaalta myös pettymyksiä ja epätoivon kyyneliä. Koirien suoritukset ovat joka kerta ansainneet kiitokset ja rapsutukset, nehän menee joka kerta täysillä ja senhetkistä parasta vauhtia ja tarkkuutta.

Muutama havainto kesältä lienee paikallaan.

Yksi yhteinen piirre on ollut maastojuoksuissa havaittavissa, ja se on koirien "puutuminen" ennen puolta väliä. Jo alkuerissä, rotuun, jalan tai karvan pituuteen katsomatta. Samaa oli havaittavissa myös tiistai-treeneissä, vaikka juostava matka on vain 200-300 metriä.

Kaksi-kolme rissaa menee hyvin mutta sitten alkaa kääntyminen takkuamaan, vauhti hiipuu ja aletaan oikoa tai pahimmassa tapauksessa sanotaan kaverille inhottavuuksia. Eli maitohappo alkaa jylläämään lihaksissa ja tuntuu pahalta, lihakset ei enää tottele, jne.

Mitä tämä voisi kertoa. Ainakin sen että kääntymisharjoittelu ja -opettelu on ollut puutteellista. Koiraa on helppo juoksuttaa suoranpätkää, monella on käsiviehe ja usealla vielä rakenneltu siihen sähkömoottori, ettei käsi väsy. Joten koira on opetettu juoksemaan suoraa.... Mutta kun maastokokeessa on niitä mutkia ja ratamestari on rakentanut moneen suuntaan kääntyviä kulmia ja kiihdytys ja jarrutussuoria. Vieheenvetäjä tekee parhaansa että viehe saadaan "elämään" jotta koirien mielenkiinto ja kiihko kohdistuu juuri vieheeseen.

Ja sitten ne käännökset. Ratamestari on tehnyt mutkat ja vieheenvetäjä päättää koiran puolesta missä kohtaa käännytään, useasti käännös tulee hieman yllättäen. Koira ei siis voi "henkisesti" valmistautua kääntymään. Vieheen perään mennään sata lasissa, mutta kun käännös tulee yllätten, ovat lihakset kovilla, tarvitaan motoriikkaa ja koordinaatiota. Ne kuluttavat ja saavat lihakset suoritusten äärirajoille. Aina ei lihas ole valmis tällaiseen rääkkiin.

Käännöksiä voi ja pitää harjoitella, palaan tähän myöhemmissä kirjoituksissa. Itse suosin vapaviehettä jonka rakentamiseen ja käyttöön palaan vielä.

Toinen mielenkiintoinen seikka oli tiistaiharjotuksissa koirien juoksuttaminen sekä radalla että maastossa. Rata- ja maastojuoksu ovat aivan erilaisia suorituksia ja niiden harjoittaminen poikkeavat toisistaan. Mielestäni olisi paikallaan harjoitella rataa ja maastoa vuoroviikoin. Silloin voisi ajatella että tekee rataviikolla kaksi lähtöä (riippuu harjoituksen tavoitteesta ja koiran kunnosta!) ja maastoviikolla voi hieman "kiusata" koiraa kääntymään tiukemmin. Mutta harjoitteet eri viikoille.

Vielä yksi havainto. Koirat käyvät kokeilemassa, josko tällä viikolla kulkisi. Viikolla ei ole ehditty (tms) tehdä mitään harjoitetta jotta koira oppisi oikeata suoritusta. Tiistaitreeneissä on hyvä käydä katsomassa onko harjoitteet joita tehdään viikolla kotona, vaikuttaneet koiran suoritukseen. Siis harjoittelu tehdään tiistaitreenien välillä. Koirista näkee hyvin onko kotiläksyt tehty.

Tässä muutama päälimmäinen havainto kesästä.

Kirjottelen lisää tulevina viikkoina ja palaan tarkemmin erilaisiin harjotteisiin. Talvikausi on erinomainen harjottelukausi että koira on valmis heti kauden alussa.

KaistuY