maanantai 13. helmikuuta 2023

Viehevarmuus, viehevarmuus, viehevarmuus

teksti julkaistu Irlanninsusikoira 2/2021 lehdessä


Kirjoituksessa käsittelen mielestäni kahta tärkeintä vinttikoiran juoksuharrastuksen osa-aluetta: viehevarmuutta ja peruskuntoa. Viehevarmuus ilmenee koiran määrätietoisena ja tinkimättömänä sekä rodunomaisena metsästyksenä tavoitteena saada saalis (=viehe) kiinni. Kun koira on viehevarma, helpottuu muiden osa-alueiden harjaannuttaminen erittäin paljon. Peruskunto ilmenee siinä että koira tekee maastokokeessa 2x900m:n metsästyssuoritusta läkähtymättä täysin ja palautuu nopeasti. 

  

Vinttikoirien maastokokeiden arvosteluohjetta lukiessa kaikille roduille yhteisenä ominaisuutena on vieheen seuraaminen. Koiran tulee seurata tarkasti vieheen liikettä ja reagoida liikkeeseen. Kaikilla roduilla ei ole ajon päätteeksi tappoloikkaa. Osa pysäyttää saaliin ja jää vahtimaan, osa saattaa yrittää viedä saalista omistajalle, jotkin saattavat lähteä hakemaan uutta saalista.


Kaikkien pitää kuitenkin seurata aktiivisesti viehettä, sen liikettä ja pyrkiä saamaan saalis kiinni. Kun saalis on meillä kasa muoviliuskoja, märkiä, limaisia, pahalta maistuvia muoviliuskoja, vaaditaan aika paljon että se kiinnostaa koiraa niin, että se seuraa innokkaasti nauhakasaa ja yrittää saada sen kiinni.  


Laumanjohtajan tuleekin "kertoa" koiralleen, että juuri tätä minä haluan.


Mitä se viehevarmuus sitten on? Oikeastaan koko maastojuoksun ydin on viehevarmuudessa. Maastokokeessa arvioidaan koiran metsästysominaisuuksia. Ja metsästyksessä on tavoitteena saada ruokaa laumalle. Koiran pitää koko ajan seurata tarkasti vieheen liikkeitä, reagoida niihin välittömästi ja pyrkiä mahdollisimman tehokkaasti saamaan viehe kiinni, sanotaan SVKL maastokeiden ohjeissa Innokkuuden arviointiohjeessa.


Laumanjohtajan tulee kertoa koiralleen: "Haluan että otat tämän kiinni ja tuot sen minulle". Mikä auttaa tuota kertomista. Opettaminen ja harjoittelu. Siitä päivästä alkaen kun pentu tulee uuteen kotiin tai kun vinttikoiran omistaja haluaa aloittaa harrastuksen jo varttuneemman koiran kanssa. Mitä nuorempana aloittaa, sen helpompi on opettaa asia. Riippuen koirasta harjoittelua pitää (saa) jatkaa koko kilpailu-uran ajan.


Aivan aluksi tehdään viehe, vaikka muovipussista suikaloimalla. On hyvä jos viehe rapisee. Heiluttamalla ja rapisuttamalla viehettä kiinnitetään koiran huomio, kun koira tulee tutkimaan viehettä niin heti palkataan. Palkkaamiseen kannattaa käyttää ns. sunnuntainamia/vast eli sellaista minkä vuoksi koira on valmis tekemään melkein mitä tahansa. Palkka pitää koiran kaivaa vieheestä, nami kädelle ja viehe siihen päälle. Kun on pari kertaa saatu reaktio niin pidetään tauko, alkuvaiheessa voi tehdä toisen kerran muutaman tunnin päästä. Ensin tehdään sisällä, eri huoneissa, sitten pihalla, lenkillä ja muissa yllättävissä paikoissa. Pari toistoa 1-2 kertaa päivässä.  


Kun tämä alkaa sujua, aletaan saalistaa. Sidotaan viehe narunpätkään, laitetaan nami vaikka maton reunaan ja rapisutetaan viehettä noin puolen metrin päässä namista. Kun koira tulee kohti viehettä (koska sieltä saa namia), juuri ennen kuin koira on vieheellä nyppästään viehe namin päälle. Aluksi koira ihmettelee mutta alkaa parin kerran jälkeen loikata vieheen kimppuun. Kun alkaa sisällä sujua siirrytään pihalle. Pari-kolme toistoa 1-2 kertaa päivässä.


Tarkoituksena on ehdollistaa koira vieheeseen ja sieltä löytyvään namiin. Edellä mainittu vaihe kestää muutamasta viikosta pariin kuukauteen, riippuen koirasta. Kun koira saalistaa edellä kuvatulla tavalla vieheen riippumatta paikasta ja ajasta, muutetaan saalistusta.


Yksinkertaisin ja halvin tapa on ihmiseltä ihmiselle juoksu. Tehdään se kuitenkin niin että toinen pitää koiraa ja juoksijalla on viehe narun päässä. Juoksija lähtee menemään poispäin koirasta ja koira päästetään perään. Juoksija etenee niin kauan että koira saa vieheen kiinni. Sitten vieheen retuutusta ja palkkaus.


Kannattaa taas aloittaa muutaman metrin pyrähdyksestä ja edetä niin että juoksija päästetään parinkymmenen metrin päähän, jopa pidemmälle, ennenkuin päästetään koira saalistamaan.  Harjoitusta edeltää lämmittely jotta elimistö kestää rasituksen ja harjoituksen päätteeksi jäähdyttely jolla palataan normaalitilaan. Harjoitusta tehdään 3-4 päivänä viikosta ja muutamia kertoja kerrallaan.


Kun viehevarmuus on em harjoitteilla kunnossa, otetaan mukaan uusi elementti: vapaviehe. Vapavieheellä opetetaan koira kääntymään, eli motoriikka ja koordinaatio. Vapavieheen käyttö on kuitenkin oman jutun aihe.


Treenaaminen vaatii hyvän peruskunnon. Siis sellaisen fyysisen ja henkisen kunnon että jaksaa minimissään juosta alussa mainitun 2x900m. Maastorata sisältää kiihdytyksiä, jarrutuksia, suunnan muutoksia yms kivaa, koiran lihasten, nivelten jne on kestettävä se rasitus. Kokemuksesta voin sanoa että kolmas rissa kertoo koirasta paljon. 


Tarkemmin kunnon kohottamisesta kannattaa kysellä kasvattajalta tai niiltä jotka kilpailevat aktiivisesti. Ohessa kuitenkin muutamia ajatuksia matkan varrelta.


Puhun usein pakkotahtisesta liikkumisesta.  Sillä tarkoitan sellaista treeniä jossa koiraa rasitetaan sen epämukavuusalueelle. Kun lauma on tarhassa/montulla/pellolla/vast vapaana, niin yleensä yksi on jänis ja muut jahtaavat sitä. Hetken kuluttua, ikäänkuin merkistä homma pysähtyy ja lauma levähtää hetken kunnes valitaan seuraava jänis ja taas mennään. Lopuksi lauma makaa auringossa...


Kun lauma pysähtyy, koirilla on vielä sellaset 20 pinnaa voimia ja energiaa jäljellä jotta 1) päästään tarvittaessa pakoon tai 2) päästään tarvittaessa saaliin perään. Pakenemisessa ja saalistuksessa  vedetään sitten viimeiseen tappiin saakka.


Pakkotahtinen harjoitus tarkoittaa että koiraa treenataan tuolle 20 pinnan alueelle, siis mennään tavallaan epämukavuusalueelle. Näin totutetaan elimistö pikkuhiljaa kestämään rasitus ja opetetaan koiralle että maitohappo lihaksissa ei ole ihan hirvittävän paha juttu. Alussa tuolle alueelle pääsee huomattavan nopeasti mutta kunnon kohotessa vaaditaan pidempiä ja kovempia harjoitteita.


Haistelu ja käpyttelylenkit ovat erikseen. Kun treenataan peruskuntoa, mennään reippaasti kävellen tai hölkäten eikä jokaista ruohonkortta jäädä haistelemaan. Treenarille tulee varmasti hiki ja hengästyy. Toinen hyvä tapa on opettaa koira kulkemaan polkupyörän kanssa, jolloin voidaan säädellä nopeutta helpommin. On huomattava että pyörän kanssa koira ravaa, eikä laukkaa kuin satunnaisesti. Kun mennään suuremmilla tehoilla, mennään lyhyempi matka ja vastaavasti matalammalla teholla pidempi matka. Vapaana juoksu metsässä, pellolla, yms lauman kanssa on hyvä koordinaation ja motoriikan harjoitteluun. Samalla tulee treenattua myös “korvien väliä”.


Harjoittelu tulee jaksottaa ja pohtia mitä, koska ja kuinka paljon. Kun tehdään kovempia peruskuntoharjoituksia kevennetään vieheharjoittelua. Vastaavasti kun on viehepäivä kevennetään muita harjoituksia. Lepopäivä on myös harjoitus, jolloin voidaan leikkiä vieheellä ja tehdä muuta kivaa koiran kanssa. 


Treenarin tulee opiskella omaa koiraa niin että pystyy määrittämään harjoituksen tason siten ettei koiralle tule epämiellyttävä olo tai pahimmassa tapauksessa mene rikki. Harjoitus tulee kuitenkin olla sen verran vaativa että koira kehittyy. Jokainen koira on yksilö joten treenarin osaamien on avainasemassa.


Kun viehevarmuus on sillä tasolla että koira ajaa viehettä innolla ja koira jaksaa juosta, voidaan koiralle opettaa kiitolaukkaa. Se on koiran luontainen tapa juosta taloudellisesti mutta tehokkaasti. Lyhyesti, erilaisilla vetoharjoituksilla kehitetään ominaisuutta. Tämä vaatii oman kirjoituksen, ja viehevarman, hyväkuntoisen koiran. Koordinaation ja motoriikan opettamiseen halpa ja tehokas on vapaviehe, ja kuten aiemmin kirjoitin, vaatii oman kirjoituksen.


Yhteenvetona, kaksi tärkeintä asiaa juoksupuuhastelussa on koiran viehevarmuus ja hyvä kunto. Motoriikkaa, koordinaatiota ja kiitolaukkaa on helpompi opettaa kun on pohja mille rakentaa. Kirjoituksesta on tietoisesti rajattu pois ruuan merkitys, lihashuolto sekä kaikki se mikä vahvistaa treenarin ja koiran suhdetta.