Koira treenataan kotona

Paljon näkee viestejä eri medioissa että kun ei mahdu kerhojen harjoituksiin treenaamaan, niin homma menee ihan ketuilleen. Näinhän se ei ole, vaan koira treenataan kotona. Kerhojen harjoituksissa käydään varmistamassa että koira kehittyy ja saadaan treenareilta vinkkejä mihin suuntaan voisi treeniä suunnata. Seuraava aihe on, että kun kotona ei ole rataa, laitteita, yms… 

Yleensä treeneihin pääsee ohi jonon talkoilemalla. Jos tarvitset/haluat kokeneen treenarin apua treenataksesi koiraasi, on kohtuullista auttaa treenien onnistumista uhraamalla siihen myös omaa aikaa, jotta saadaan treenit järjestymään (vaikka se tarkoittaisi että joutuisit jättämään oman koirasi sillä kertaa kotiin). Ja kaikkiin tehtäviin opetetaan, kyse on omasta innostuksesta.

Koira treenataan kuitenkin pääosin kotona. Tässä kirjoituksessa on muutamia ideoita kotona treenaamiseen.

Käyttäytyminen koe- ja kilpailupaikalla, harjoituksissa

Hyvin käyttäytyvän koiran kanssa on kiva harrastaa. Toisaalta, kun tullaan radalle niin koira tietää mitä on tulossa ja kiihko nousee, silloin unohtuu helposti kaikki muu. 

Koira tulisikin kouluttaa kulkemaan hihnassa kiskomatta, tulemaan luokse käskystä, odottamaan hihnan kytkemistä sekä odottamaan. Kilpailu- ja koepäivät ovat pitkiä ja useamman startin tapahtumissa pääosa ajasta on odottamista. Yksi vinkki, koirat ovat rutiinieläimiä eli pitävät rutiineista. Opettamalla koira siihen että aina juostaan täydessä varustuksessa, koira oppii odottamaan, että laitetaan mantteli ja koppa, ne tarkoittavat jotain kivaa. Kun suorituksen jälkeen otetaan varusteet pois, taas odotellaan kunnes laitetaan varusteet takaisin.

Hihnassa kulkemisen lisäksi olisi hyvä harjaannuttaa koira olemaan mahdollisuuksien mukaan haukkumatta, siis hihnassa ei möykätä. Tiedän, että monelle se on vaikea paikka kun viehe on vieressä ja kohta juostaan niin into vaan puskee päälle, ei haukkuminen haittaa, mutta jos edes hieman rauhallisemmin.

Luoksetulo ja kytkemisen odottaminen nopeuttavat päivän kulkua. Esimerkiksi kolmessa lähdössä joudutaan kussakin odottamaan 20-25min koiran kiinnisaamista niin päivä venyy tunnilla. Kun päivän pituus on muutenkin 12-14h (maastokoe) niin eihän se kivaa ole, kenellekään. 

Toinen esimerkki seis-komennon käytöstä ja luoksetulosta voidaan ottaa näyttelystä. Tulet paikalle autolla ja koira karkaa autosta ja juoksentelee parkkipaikalla kun muutkin ovat jännityksissään tulossa näyttelyyn. Selkeä vaaranpaikka.

 

Viehevarmuus, viehevarmuus, viehevarmuus

Aiheesta olen kirjoittanut ihan oman tekstin.  Viehevarmuus ilmenee koiran määrätietoisena ja tinkimättömänä sekä rodunomaisena metsästyksenä tavoitteena saada saalis (=viehe) kiinni. Kun koira on viehevarma, helpottuu muiden osa-alueiden harjaannuttaminen erittäin paljon

Aivan aluksi tehdään viehe, vaikka muovipussista suikaloimalla. On hyvä jos viehe rapisee. Heiluttamalla ja rapisuttamalla viehettä kiinnitetään koiran huomio, kun koira tulee tutkimaan viehettä niin heti palkataan. Palkkaamiseen kannattaa käyttää ns. sunnuntainamia/vast eli sellaista minkä vuoksi koira on valmis tekemään melkein mitä tahansa. Palkka pitää koiran kaivaa vieheestä, nami kädelle ja viehe siihen päälle. Kun on pari kertaa saatu reaktio niin pidetään tauko, alkuvaiheessa voi tehdä toisen kerran muutaman tunnin päästä. Ensin tehdään sisällä, eri huoneissa, sitten pihalla, lenkillä ja muissa yllättävissä paikoissa. Pari toistoa 1-2 kertaa päivässä, useamman viikon ajan, oikeastaan koiran koko kilpailu-uran ajan.  Katso blogista oma, pidempi kirjoitus aiheesta.

Sitten pari vinkkiä. Vieheellä leikkiminen: älä koskaan työnnä viehettä tai lelua koiran naamaan, vaan aina poispäin, niin koira tavoittelee viehettä/lelua. Kun koira palaakin vieheeltä omistajan luo, älä ota kontaktia vaan kiiruhda vieheen luo, kilpailkaa vieheestä, muutaman kerran jälkeen koira jää odottamaan vieheelle taistelua/leikkiä. Taisteluleikit: anna koiran voittaa, lähde karkuun ja anna koiran jahdata itseäsi ja tulla tyrkyttämään lelua sinulle – ei toisin päin.

Kunnon kohottaminen

Lajinomainen treenaaminen vaatii hyvän peruskunnon. Siis sellaisen fyysisen ja henkisen kunnon, että jaksaa minimissään juosta maastokokeessa 2x900m. Maastorata sisältää kiihdytyksiä, jarrutuksia, suunnan muutoksia yms kivaa, koiran lihasten, nivelten jne on kestettävä se rasitus. Kokemuksesta voin sanoa, että kolmas rissa kertoo koirasta paljon.

Puhun usein pakkotahtisesta liikkumisesta.  Sillä tarkoitan sellaista treeniä jossa koiraa rasitetaan sen epämukavuusalueelle. Kun lauma on tarhassa/montulla/pellolla/vast vapaana, niin yleensä yksi on jänis ja muut jahtaavat sitä. Hetken kuluttua, ikäänkuin merkistä homma pysähtyy ja lauma levähtää hetken kunnes valitaan seuraava jänis ja taas mennään. Lopuksi lauma makaa auringossa...

Kun lauma pysähtyy, koirilla on vielä sellaset 20 pinnaa voimia ja energiaa jäljellä jotta 1) päästään tarvittaessa pakoon tai 2) päästään tarvittaessa saaliin perään. Pakenemisessa ja saalistuksessa  vedetään sitten viimeiseen tappiin saakka. Katso blogista oma, pidempi kirjoitus aiheesta.

Koordinaatio ja motoriikka

Oleellisena osana juoksupuuhastelua on kääntyminen vieheen perässä, niin radalla kuin maastossakin. Varsinkin nuoren koiran tulee harjoitella kääntymistä, siis sitä missä ne jalat oikeastaan ovatkaan. Harjoittelun tarkoitus on saada koirat ymmärtämään, miten täydessä vauhdissa kääntyillään saaliin perässä. 

Vapaviehe on halpa ja tehokas väline opettaa koira kääntymään kontrolloidusti. Vapaviehe nimensä mukaisesti tehdään onkivavasta, narusta ja muovipussista/vast. Vapavieheellä ei pyöritetä ympyrää. Vapavieheellä EI opeteta nopeutta. Vapavieheellä opetetaan ja harjaannutetaan koordinaatiota ja motoriikkaa sekä viehevarmuutta. Katso blogista oma, pidempi kirjoitus aiheesta.

Muistakaa, että koiran tulee osata painella kovaa ja kääntyä jyrkästi myös märällä nurmikolla. Älä välttele kostean kelin treenejä, koska koira ei muuten opi tulkitsemaan erilaisten alustojen liukkautta. Treenit erilaisilla alustoilla opettavat koiraa lukemaan maastoa ja sopeuttamaan oman tekemisen juoksupohjan mukaan.

Älä pelkää koirasi kaatumista. Kun pennut ja nuoret koirat leikkivät ja jahtaavat toisiaan, usein joku kaatuu. Loukkaantumisiakin voi toki sattua, mutta nurin meno voi näyttää pahemmalta kuin onkaan ja se myös opettaa koiralle tärkeitä taitoja kaatua niin, että kroppa säilyy ehjänä. Jos kaatumisten tai törmäysten pelossa koiraa ei päästetä nuorena riehumaan kavereiden kanssa, voi kropan käyttö kaatumistilanteessa jäädä oppimatta ja tosipaikan tullen loukkaantuminen voi olla jo vakavampi juttu.

Reagointi ja lähtönopeus

Tassuvieheellä voidaan koiraa harjaannuttaa reagoimaan nopeasti vieheen liikkeeseen. Sillä voidaan myös harjoittaa lähtönopeutta. Tassuviehe rakennetaan maakiilasta, kumiköydestä ja vieheestä.

Tassuvieheen käytössä tulee olla varovainen, kumiköyteen varastoituu paljon energiaa venytettäessä. Koirat ovat kyllä aika innoissaan kiihdytyksistä. Katso blogista oma, pidempi kirjoitus aiheesta.

Lihashuolto

Muista pitää koiran lihaksistosta hyvää huolta. Tämä ei välttämättä tarkoita säännöllisiä hierontakäyntejä (joka ei ole pahitteeksi nekään), vaan sitä, että nopeita spurtteja ja revittelyjä edeltää aina huolellinen lihasten lämmittely. Suoritusta taas seuraa huolellinen palauttelu, joka tarkoittaa rauhallisempaa lenkkiä, jossa maitohapot pääsevät poistumaan koiran lihaksistosta. Muista myös, että lihas kasvaa levossa, joten anna koirallesi riittävästi myös lepopäiviä.

Lopuksi

Vielä ei ole välttämättä tarvinnut käydä radalla, vaan kaikki harjoitteet voidaan tehdä omalla pihalla, koirapuistossa (kunhan ei ole muita koiria paikalla!), lenkin varrella, jne. On hyvä vaihdella paikkaa, niin koirakin oppii seuraamaan tilannetta ja reagoimaan nopeasti. Tosin on otettava huomioon, että kun koiran havainnointi ja reagointi nopeutuu, pitää handlerinkin havaita peurat, puput ja oravat nopeasti ja kaukaa.

Koiran treenaaminen kotona helpottaa oppimista, kun kotona harjoitustilanne voidaan rauhoittaa muulta häiriöltä. Koiran ei tarvitse keskittyä mihinkään muuhun. Ihan ensimmäiset kerrat kerhon harjoituksissa menevät totutteluun ja haisteluun, kun paikka on tuttu, voidaan aloittaa treenaaminen radalla. Kun koira on tottunut tekijä, niin eipä vieheen jahtaamista haittaa oikeastaan mikään.

Nämä ajatukset on koottu theTorstaitiimin teemoista harjoituskaudelta, lisäksi tiimi on osallistunut tekstin tekemiseen.

Tassuvieheestä

Tassuvieheeksi sanotaan kumiköydestä tehtyä harjoitusvälinettä, jolla harjoitutetaan koiralle nopeaa reagointia vieheen liikkeeseen eli lähtöä sekä kasvatetaan huippunopeutta.

Tassuvieheellä treenaaminen

Lämmittele ennen harjoitusta ja jäähdyttele harjoituksen jälkeen koira hyvin

Tee aluksi vain muutama veto, esim 3-5, ja lopeta kun koiralla on hauskaa, näin seuraavalla kerralla into on heti päällä.

Treeninä voisi olla 3-4 päivänä viikosta, 5-7 vetoa tai miten koira vastaa harjoitukseen, ei kuitenkaan yli 10 vetoa kerralla. Voit tehdä esim 3-5 vetoa ja käydä kävelemässä ja verryttelemässä ja sitten toinen setti.

Idea tässä on kehittää huippunopeutta, eli koira kiihdyttää koko matkan. Tassuviehepäivinä kannattaa välttää muuta kovaa treeniä, palauttavat lenkit ja kävelyt on hyviä…

Tee 3-4 viikkoa tällä lailla ja sitten 2-3 viikkoa muuta treeniä ja normaalia lenkitystä, sitten uusi setti.  

Tassuvieheen rakentaminen

Materiaaliluettelo:

• maakiila, kuvan kierre on tarkoitettu koirien hihnan maakiinnitykseen ja toimii tässä hyvin. Jos käytät vaarnaa niin varmistu että se on riittävän pitkä jotta se pysyy varmasti maassa

• kapula, kapulana on hyvä käyttää palveluskoirille tarkoitettu palkkaamiskapulaa, koska se ei riko koiran hampaita tai suuta

• kumiköysi: esimerkiksi Puuilo myy kumiköyttä eri vahvuuksina, yleensä pienille roduille riittää 6mm paksu, mutta voi käyttää myös 8mm paksua. pituus riippuu koirasta, sellainen 12-15 metriä riittää. HUOM: kumiköysi venyy noin kaksinkertaiseksi

• haka: haka sidotaan kumiköyteen ja kiinnitetään sitten maakiilaan. Hakan tulisi olla lukittavaa mallia (ns. merihaka), jotta se ei vahingossakaan aukea.

Viimeisessä kuvassa näkyy koko paketti: maakiinnitys, kapula, kumiköysi

Rakentaminen

Kun olet hankkinut sopivan pätkän kumiköyttä, polta päät jotta köysi ei purkaannu käytössä. Sido sitten toinen pää hakaan, varmistu että solmu varmasti pitää, esim niin että teet tiukan solmun, laitat nippusiteellä päät yhteen ja teet pari tiukkaa solmua lisää, päälle joko eristysnauhaa tai kutistesukkaa.

Sido toinen pää kapulaan samalla tavalla

Kiinnitä haka maakiilaan, ja sinulla on tassuviehe

Tassuvieheen käytössä huomioitavaa

TASSUVIEHE ON VAARALLINEN LAITE

Kumiköyteen sitoutuu paljon energiaa ja jos kapula pääsee ampaisemaan ihmistä tai koiraa päin niin se rikkoo ihan varmasti jotain.

Ruuvaa tai lyö maakiila niin syvälle että se on maan tasalla, näin koira ei pääse rikkomaan tassuaan kiilaan

ÄLÄ KOSKAAN MILLOINKAAN TAI EDES SILLOIN TAISTELE KOIRAN KANSSA KAPULASTA

Kävele köyden päällä kohti koiraa niin kapula ei satu jos ja kun koira venyttää köyttä ja päästää irti. Kun olet alle metrin päässä koirasta voit tarttua köyteen.

Venytä köyttä, aluksi jonkin matkaa jotta koira oppii mistä on kyse ja päästä irti, koira ampaisee perään….

Lopulta voit venyttää loppuun asti ja koira on aivan täpinöissään….

Hajatelmia lämmittelystä ja jäähdyttelystä

 25.5.2023 Aloittelijatreenien teemana lämmittely ja jäähdyttely

Jokainen harrastaja varmastikin toivoo, että oma koira tekee parhaan mahdollisen suorituksen, saa suorituksen aikana irti sen mitä on mahdollista saada ja palautuu suorituksen jälkeen. Olkoon sitten kyse koe- ja kilpailusuorituksesta tai treenistä tai vaikkapa kavereiden kanssa höntsäilystä koirapuistossa/vast.

Suoritukseen vaikuttaa moni seikka, en niitä tässä käy luettelemaan. Otan esille kuitenkin suoraan suoritukseen vaikuttavan lämmittelyn ja suorituksesta palautumiseen vaikuttavan jäähdyttelyn.

Lämmittelyn tarkoitus on valmistaa elimistö kestämään tuleva rasitus. Lämmittelyllä ei väsytetä koiraa. Koira tunnistaa paikat joissa tapahtuu jotain mukavaa, viimeistään silloin  kun käännytään autolla radalle  menevälle tielle tai lähestytään maastokoepaikkaa. Kiihko autossa nousee, ja riippuen koirasta saattaapi äänikin lisääntyä. Saavuttaessa kohteeseen joudutaan odottelemaan omaa vuoroa, on ilmottauttumista, eläinlääkärintarkastusta, arvontoja, jne. Ja koira odottelee autossa, jännittyneenä ja innoissaan. 

Kun oma vuoro lähestyy, lämmitellään koira. Siis otetaan koira autosta, laitetaan mantteli ja muut varusteet saataville. Koirahan on jo innoissaan, joten tärkeintä on saada odottelun aiheuttama jäykkyys ja puutuminen pois, siis lämmitellään sopivasti. Mikä on sopivasti, riippuu kokonaan koirasta. Toisille riittää 500 - 1000m kävelyä ja kevyttä hölkkää, joillekin on tehtävä enemmän. On kuitenkin huomattava, ettei väsytetä koiraa eikä tuhlata turhaa energiaa lämmittelyn aikana. Jos koira esim vetää kovasti, tekee se lihaksillaan aikamoista työtä, ja kuluttaa energiaa. Opiskelemalla oman koiran käyttäytymistä, löytyy sopiva määrä. Homman juju on taata koiralle paras mahdollisuus ehjään ja hyvään suoritukseen.

Sitten tehdään se mitä varten on tultu: lähtö radalla tai maastossa tai treeni...

Suorituksen jälkeen koira jäähdytellään. Jäähdyttely alkaa jo matkalla pois suorituspaikalta. Siirtymiset reippaasti autolle, jossa otetaan ylimääräiset varusteet pois ja annetaan koiran juoda. Jäähdyttelyyn auttaa myös tassujen, vatsan alueen ja kylkien sekä kaulan valelu viileällä vedellä. Turkin kastelua tulee välttää, vaikka aluksi vesi viilentää, niin lämmetessään siitä tulee lämmin vesihaude koiran ympärille. Sitten mennään kävelylle, aluksi reippaammin että elimistö alkaa poistaa kuona-aineita kehosta. Pikkuhiljaa hiljennellään vauhtia että koira kävelee rauhallisesti ja hengitys tasaantuu. Läähättämällä koira poistaa lämpöä elimistöstä, mutta samalla myös pyrkii saamaan riittävästi happea jotta verenkierto poistaa kuona-aineita ja vie polttoainetta lihaksille.

Aikaa ja matkaa kuluu taas riippuen koirasta, toisille riittää vähempi, toiset tarvitsevat pitemmän lenkityksen.  Koiralle annetaan myös nestettä. Jäähdyttelylenkin jälkeen koiran tulisi olla hyvin lähellä rauhallista normaalitilaa.

Ja jos juostaan finaalit, niin sama uudestaan. 

Muutaman tunnin päästä koiralle tarjotaan proteiinipitoista ruokaa ja kotona tehdään vielä palauttava kävelylenkki. Ruuasta kannattaa keskustella kasvattajan kanssa sekä tutustua alan kirjallisuuteen ja kirjoituksiin.

Tärkeintä lämmittelyssä ja jäähdyttelyssä on se, että ne tehdään. Jokainen koira on omanlaisensa ja parhaan tavan oppii tekemällä ja opskelemalla omaa koiraansa.

Kun koira ei anna kiinni...

 11.5.2023 Aloittelijaharjoitusten teema: Kun koira ei anna kiinni. Eeva Heikkerö kertoi mitä voisimme tehdä ja kokeilla. Ohessa Eevan teksti:

Mitä tehdä, kun koira ei anna kiinni ja kerta kerralta ongelma vain pahenee? Kun hihna kaivetaanesiin vieheen jahtaamisen, koirapuistoilun tai muun vapaana suoritettavan rallattelun  päätteeksi, koiran korvat menevätkin luimuun ja sen katse alkaa hakee paikkoja mihin voisi väistää lähestyvää omistajaa. Ongelma on ratkaistava ensin ja luoksetulosta saatava iloinen juttu! Luoksetulo on yksi tärkeimmistä asioista mitä koiran tulisi vähintäänkin osata. Vaikka koiralle ei olisi tarvetta opettaa mitään muita temppuja tai käskyjä, on kuitenkin jo koiran turvallisuuden kannalta tärkeää, että se tulisi tilanteessa kuin tilanteessa kutsusta luokse.

Pentua kannattaa ulkoiluttaa mahdollisuuksien mukaan paljon vapaana. Alle viiden kuukauden
ikäistä pentua ei koske laki kiinnipitoajasta. Helpointa on luoda koiralle luoksetulosta vahvasti
mukava asia heti alusta alkaen. Tätä ajatusta on myös ylläpidettävä, muuten sen hohto heikkenee. Tämä meiltä usein unohtuu. Hihna yleensä aktiviteetin päätteeksi tarkoittaa enenevässä määrin kaiken kivan loppumista ja lähtöä autoon tai kotiin.

Jos pentu on ahne, käytä luoksetulon harjoittelussa nameja, joita se ei voi vastustaa. Toisille voi toimia paremmin lelu, varsinkin liikkuva lelu tai taisteluleikit. Jos koira kiinnostuu vieheestä, se taatusti leikkii myös lelulla. Anna pennun voittaa ”köydenveto” ja lähde itse karkuun, niin saat sen tuomaan lelun taas sinulle. Mikäli lelu on niin kiva, että koira haluaa omia sen itselleen, samanlaisia leluja on hankittava kerralla kaksi. Yleensä se, joka on toisella hallussa, on aina kuitenkin kivempi kuin oma. Tee yhdessä leikkimisestä maailman hauskin juttu. Pidä kuitenkin leikit riittävän lyhytkestoisena; on paras lopettaa silloin, kun se on kaikkein hauskinta (huom! tämä asia pätee myös muuhunkin treenaamiseen). Älä kuitenkaan lopeta leikkiä koiran kytkemiseen, vaan leikki voi jatkua vielä vähän kytkemisen jälkeen, jolloin hihnan kytkemisestä seuraakin vielä jotain kivaa.

Äänensävyllä on iso merkitys. Koiran mielikuvan omistajan luo tulemisesta täytyisi olla positiivinen ja kiukkuista luoksetulokäskyä ei kenenkään tee vapaaehtoisesti mieli noudattaa. Huolehdi siitä, että koiraa kutsuessasi olet aidosti iloinen ja positiivinen. Luoksetulokutsua opetellessa koiran nimeä ja kutsusanaa kannattaa käyttää silloin, kun teho on paras mahdollinen ja koira oletettavasti voisi kutsuun reagoida. Ei siis silloin kun koirasi juuri leikkii hippaa koirapuistossa muutaman hyvän kaverin kanssa tai kun koira on juuri löytänyt mielenkiintoisen hajun.

Jos koirasi tulee luokse kutsusta, mutta juokseekin aina ohi, eikä näin ollen anna ottaa kiinni älä lähde koirasi perään. Tämä on koiralle hauska ”ota kiinni, jos saat” -leikki, joka kerta kerralla vahvistaa tällaista toimintaa. Jos koirasi juoksee ohitsesi, lähde itse juoksemaan toiseen suuntaan, jolloin koira lähteekin sinun perääsi. Palkitse, kun koirasi tulee luoksesi.

Koiraa ei myöskään kannata huijata rapistelemalla vaikka kuivaa puun lehteä nurmikolla tai
teeskennellä että sinulla olisi jokin herkkupala, vaikka ei olekaan. Se voi tehota kerran, mutta ei tee luoksetuloa jatkossa ainakaan houkuttelevammaksi. Muista, että on aina tehokkaampaa lähteä koirasta poispäin, vaikkapa vähän karkuun tai piiloon, kuin jahdata koiraa ympäri pihaa. Älä missään tapauksessa rankaise koiraa siitä, ettei se tullut kutsusta luokse sitten, kun saat sen vihdoin kiinni! Tällaisella käytöksellä vain saamme tehtyä luoksetulosta negatiivisen asian, eikä koira seuraavalla kerralla tule senkään vertaa.

Kun ruokakuppi on tyhjä, namit taskusta loppuu tai lelu laitetaan pois, usein me ihmiset levitellään käsiämme ja kerrotaan koiralle pahoitellen ”nyt loppui”. Sama tunnelma taitaa usein olla silloin, kun hihna kytketään. Koira kutsutaan luo ja ehkä palkataan vielä luoksetulosta herkkunameilla, mutta sen jälkeen napsautetaan vain hihna kiinni ja lähdetään autolle. Meidän pitäisi kääntää ajatus päinvastoin; aina kun hihna kytkettäisiin, olisi luvassa jotain hauskaa. Kun saadaan iskostettua tämä omaan päähämme, se on helpompi ottaa käytäntöön koiran kanssa. Kun hihna napsahtaa kiinni, seuraa herkku tai leikkihetki. Jos vinttikoira innostuu vieheestä, ei mikään estä palkkaamasta sitä toisella, taskusta löytyvällä vieheellä, vaikkapa aidolla kaninkarvalla, josta voidaan vähän taistellakin yhdessä. Yhdessä leikkiminen parantaa hurjasti omistajan ja koiran suhdetta!

Vapaana ulkoillessa voidaan harjoitella esimerkiksi niin, että koira saa mennä vapaana, sitten se kutsutaan luokse, palkataan luoksetulosta pienemmällä herkulla ja kytketään hihnaan ja palkitaan tästä isolla herkulla tai leikillä. Leikin lopuksi päästetään koira vapaaksi, ajatuksena aiemmin mainittu ”nyt loppui”. Kutsutaan luo kytkemättä, palkitaan luoksetulosta muutaman kerran ja sitten taas kytketään hetkeksi ja palkataan siitä ruhtinaallisesti. Todella hyvät herkut ja lempilelu mukaan! Kun luoksetuloa aletaan harjoittelemaan tai sitä halutaan vahvistaa, kannattaa koira palkita jokaisesta luoksetulosta, kun se tulee täysin vapaasta omasta tahdostaan luoksesi. Tyhjä koirapuisto on oivallinen paikka treenata tällaisia luoksetuloja!

Jos koira ei anna treenipaikalla kiinni, on katsottava peiliin ja palattava luoksetuloharjoituksissa helpommalle tasolle, jossa on vähemmän häiriöitä. Älä lannistu tai luovuta, vaan mieti, mikä on juuri sinun koirallesi mieluisin palkka ja palaa harjoittelemaan luoksetuloa suunnitelmallisemmin!

Viehevarmuus, viehevarmuus, viehevarmuus

teksti julkaistu Irlanninsusikoira 2/2021 lehdessä

Kirjoituksessa käsittelen mielestäni kahta tärkeintä vinttikoiran juoksuharrastuksen osa-aluetta: viehevarmuutta ja peruskuntoa. Viehevarmuus ilmenee koiran määrätietoisena ja tinkimättömänä sekä rodunomaisena metsästyksenä tavoitteena saada saalis (=viehe) kiinni. Kun koira on viehevarma, helpottuu muiden osa-alueiden harjaannuttaminen erittäin paljon. Peruskunto ilmenee siinä että koira tekee maastokokeessa 2x900m:n metsästyssuoritusta läkähtymättä täysin ja palautuu nopeasti. 

  

Vinttikoirien maastokokeiden arvosteluohjetta lukiessa kaikille roduille yhteisenä ominaisuutena on vieheen seuraaminen. Koiran tulee seurata tarkasti vieheen liikettä ja reagoida liikkeeseen. Kaikilla roduilla ei ole ajon päätteeksi tappoloikkaa. Osa pysäyttää saaliin ja jää vahtimaan, osa saattaa yrittää viedä saalista omistajalle, jotkin saattavat lähteä hakemaan uutta saalista.

Kaikkien pitää kuitenkin seurata aktiivisesti viehettä, sen liikettä ja pyrkiä saamaan saalis kiinni. Kun saalis on meillä kasa muoviliuskoja, märkiä, limaisia, pahalta maistuvia muoviliuskoja, vaaditaan aika paljon että se kiinnostaa koiraa niin, että se seuraa innokkaasti nauhakasaa ja yrittää saada sen kiinni.  

Laumanjohtajan tuleekin "kertoa" koiralleen, että juuri tätä minä haluan.

Mitä se viehevarmuus sitten on? Oikeastaan koko maastojuoksun ydin on viehevarmuudessa. Maastokokeessa arvioidaan koiran metsästysominaisuuksia. Ja metsästyksessä on tavoitteena saada ruokaa laumalle. Koiran pitää koko ajan seurata tarkasti vieheen liikkeitä, reagoida niihin välittömästi ja pyrkiä mahdollisimman tehokkaasti saamaan viehe kiinni, sanotaan SVKL maastokeiden ohjeissa Innokkuuden arviointiohjeessa.

Laumanjohtajan tulee kertoa koiralleen: "Haluan että otat tämän kiinni ja tuot sen minulle". Mikä auttaa tuota kertomista. Opettaminen ja harjoittelu. Siitä päivästä alkaen kun pentu tulee uuteen kotiin tai kun vinttikoiran omistaja haluaa aloittaa harrastuksen jo varttuneemman koiran kanssa. Mitä nuorempana aloittaa, sen helpompi on opettaa asia. Riippuen koirasta harjoittelua pitää (saa) jatkaa koko kilpailu-uran ajan.

Aivan aluksi tehdään viehe, vaikka muovipussista suikaloimalla. On hyvä jos viehe rapisee. Heiluttamalla ja rapisuttamalla viehettä kiinnitetään koiran huomio, kun koira tulee tutkimaan viehettä niin heti palkataan. Palkkaamiseen kannattaa käyttää ns. sunnuntainamia/vast eli sellaista minkä vuoksi koira on valmis tekemään melkein mitä tahansa. Palkka pitää koiran kaivaa vieheestä, nami kädelle ja viehe siihen päälle. Kun on pari kertaa saatu reaktio niin pidetään tauko, alkuvaiheessa voi tehdä toisen kerran muutaman tunnin päästä. Ensin tehdään sisällä, eri huoneissa, sitten pihalla, lenkillä ja muissa yllättävissä paikoissa. Pari toistoa 1-2 kertaa päivässä.  

Kun tämä alkaa sujua, aletaan saalistaa. Sidotaan viehe narunpätkään, laitetaan nami vaikka maton reunaan ja rapisutetaan viehettä noin puolen metrin päässä namista. Kun koira tulee kohti viehettä (koska sieltä saa namia), juuri ennen kuin koira on vieheellä nyppästään viehe namin päälle. Aluksi koira ihmettelee mutta alkaa parin kerran jälkeen loikata vieheen kimppuun. Kun alkaa sisällä sujua siirrytään pihalle. Pari-kolme toistoa 1-2 kertaa päivässä.

Tarkoituksena on ehdollistaa koira vieheeseen ja sieltä löytyvään namiin. Edellä mainittu vaihe kestää muutamasta viikosta pariin kuukauteen, riippuen koirasta. Kun koira saalistaa edellä kuvatulla tavalla vieheen riippumatta paikasta ja ajasta, muutetaan saalistusta.

Yksinkertaisin ja halvin tapa on ihmiseltä ihmiselle juoksu. Tehdään se kuitenkin niin että toinen pitää koiraa ja juoksijalla on viehe narun päässä. Juoksija lähtee menemään poispäin koirasta ja koira päästetään perään. Juoksija etenee niin kauan että koira saa vieheen kiinni. Sitten vieheen retuutusta ja palkkaus.

Kannattaa taas aloittaa muutaman metrin pyrähdyksestä ja edetä niin että juoksija päästetään parinkymmenen metrin päähän, jopa pidemmälle, ennenkuin päästetään koira saalistamaan.  Harjoitusta edeltää lämmittely jotta elimistö kestää rasituksen ja harjoituksen päätteeksi jäähdyttely jolla palataan normaalitilaan. Harjoitusta tehdään 3-4 päivänä viikosta ja muutamia kertoja kerrallaan.

Kun viehevarmuus on em harjoitteilla kunnossa, otetaan mukaan uusi elementti: vapaviehe. Vapavieheellä opetetaan koira kääntymään, eli motoriikka ja koordinaatio. Vapavieheen käyttö on kuitenkin oman jutun aihe.

Treenaaminen vaatii hyvän peruskunnon. Siis sellaisen fyysisen ja henkisen kunnon että jaksaa minimissään juosta alussa mainitun 2x900m. Maastorata sisältää kiihdytyksiä, jarrutuksia, suunnan muutoksia yms kivaa, koiran lihasten, nivelten jne on kestettävä se rasitus. Kokemuksesta voin sanoa että kolmas rissa kertoo koirasta paljon. 

Tarkemmin kunnon kohottamisesta kannattaa kysellä kasvattajalta tai niiltä jotka kilpailevat aktiivisesti. Ohessa kuitenkin muutamia ajatuksia matkan varrelta.

Puhun usein pakkotahtisesta liikkumisesta.  Sillä tarkoitan sellaista treeniä jossa koiraa rasitetaan sen epämukavuusalueelle. Kun lauma on tarhassa/montulla/pellolla/vast vapaana, niin yleensä yksi on jänis ja muut jahtaavat sitä. Hetken kuluttua, ikäänkuin merkistä homma pysähtyy ja lauma levähtää hetken kunnes valitaan seuraava jänis ja taas mennään. Lopuksi lauma makaa auringossa...

Kun lauma pysähtyy, koirilla on vielä sellaset 20 pinnaa voimia ja energiaa jäljellä jotta 1) päästään tarvittaessa pakoon tai 2) päästään tarvittaessa saaliin perään. Pakenemisessa ja saalistuksessa  vedetään sitten viimeiseen tappiin saakka.

Pakkotahtinen harjoitus tarkoittaa että koiraa treenataan tuolle 20 pinnan alueelle, siis mennään tavallaan epämukavuusalueelle. Näin totutetaan elimistö pikkuhiljaa kestämään rasitus ja opetetaan koiralle että maitohappo lihaksissa ei ole ihan hirvittävän paha juttu. Alussa tuolle alueelle pääsee huomattavan nopeasti mutta kunnon kohotessa vaaditaan pidempiä ja kovempia harjoitteita.

Haistelu ja käpyttelylenkit ovat erikseen. Kun treenataan peruskuntoa, mennään reippaasti kävellen tai hölkäten eikä jokaista ruohonkortta jäädä haistelemaan. Treenarille tulee varmasti hiki ja hengästyy. Toinen hyvä tapa on opettaa koira kulkemaan polkupyörän kanssa, jolloin voidaan säädellä nopeutta helpommin. On huomattava että pyörän kanssa koira ravaa, eikä laukkaa kuin satunnaisesti. Kun mennään suuremmilla tehoilla, mennään lyhyempi matka ja vastaavasti matalammalla teholla pidempi matka. Vapaana juoksu metsässä, pellolla, yms lauman kanssa on hyvä koordinaation ja motoriikan harjoitteluun. Samalla tulee treenattua myös “korvien väliä”.

Harjoittelu tulee jaksottaa ja pohtia mitä, koska ja kuinka paljon. Kun tehdään kovempia peruskuntoharjoituksia kevennetään vieheharjoittelua. Vastaavasti kun on viehepäivä kevennetään muita harjoituksia. Lepopäivä on myös harjoitus, jolloin voidaan leikkiä vieheellä ja tehdä muuta kivaa koiran kanssa. 

Treenarin tulee opiskella omaa koiraa niin että pystyy määrittämään harjoituksen tason siten ettei koiralle tule epämiellyttävä olo tai pahimmassa tapauksessa mene rikki. Harjoitus tulee kuitenkin olla sen verran vaativa että koira kehittyy. Jokainen koira on yksilö joten treenarin osaamien on avainasemassa.

Kun viehevarmuus on sillä tasolla että koira ajaa viehettä innolla ja koira jaksaa juosta, voidaan koiralle opettaa kiitolaukkaa. Se on koiran luontainen tapa juosta taloudellisesti mutta tehokkaasti. Lyhyesti, erilaisilla vetoharjoituksilla kehitetään ominaisuutta. Tämä vaatii oman kirjoituksen, ja viehevarman, hyväkuntoisen koiran. Koordinaation ja motoriikan opettamiseen halpa ja tehokas on vapaviehe, ja kuten aiemmin kirjoitin, vaatii oman kirjoituksen.

Yhteenvetona, kaksi tärkeintä asiaa juoksupuuhastelussa on koiran viehevarmuus ja hyvä kunto. Motoriikkaa, koordinaatiota ja kiitolaukkaa on helpompi opettaa kun on pohja mille rakentaa. Kirjoituksesta on tietoisesti rajattu pois ruuan merkitys, lihashuolto sekä kaikki se mikä vahvistaa treenarin ja koiran suhdetta.

Vapavieheestä

julkaistu ensimmäisen kerran Saluki-lehdessä elokuu 2021

Vinttikoirien juoksupuuhastelussa, varsinkin maastokokeessa, korostuu kuinka koira kääntyy. Siis millainen koordinaatio ja motoriikka koiralla on, miten koira pystyy muuttamaan kulkusuuntaansa menettämättä vauhtia tai liikkeen kontrollia. Vapaana laumassa juostessaan koirat kääntyilevät hienosti ja puikkelehtivat toistensa lomitse. Vaikka meille puuha näyttäytyy singahteluna ja kääntyilynä ympäriinsä niin tosiasiassa koira kuitenkin päättää pari kolme askelta etukäteen milloin kääntyy. Päätöksen jälkeen koira kääntyy laukan sopivassa vaiheessa kun jalat ovat siten, että käännös on helppo tehdä. Mutta kun maastokokeessa ratamestari ja vieheenvetäjä päättävät koska on käännyttävä, olkoon laukan vaihe mikä tahansa. 

Kun koira on saatu joltisenkin viehevarmaksi ja peruskuntoakin kasvatettua, on aika aloittaa kääntymisen harjoittelu. Vapaviehe on halpa ja tehokas väline opettaa koira kääntymään kontrolloidusti. Vapaviehe nimensä mukaisesti tehdään onkivavasta, narusta ja muovipussista/vast (kts: https://quetshadee.com/vapaviehe/ ). Noin 7m on hyvä mitta vavalle ja 120-150cm narulle, vavan käsittelyä kannattaa (=pitää) harjoitella ensin ilman koiraa.

Vapavieheellä ei pyöritetä ympyrää. Vapavieheellä EI opeteta nopeutta. Vapavieheellä opetetaan ja harjaannutetaan koordinaatiota ja motoriikkaa sekä viehevarmuutta. Kuvassa on piirretty vavan kärjen liike punaisella pilkkuviivalla. Samalla kun vavan kärki piirtää kuviota, treenari etenee sinisen viivan suuntaan. Koira kääntyy koko ajan poispäin treenarista.  Jos treenari seisoo paikallaan ja tekee vavalla isoa kaarta niin silloin opetetaan koiraa oikomaan. Suuntaamalla treenarin liike eteenpäin ja pitämällä vavan kärjen liike 3-5 metriä leveänä, opetetaan koiraa seuraamaan tarkasti viehettä.

Ennen harjoittelua tulee koira lämmitellä erityisen hyvin. Harjoitus rasittaa niveliä ja jänteitä erittäin paljon. Harjoitusalueen pohjaan on myös kiinnitettävä huomiota, lyhyt ruohikko, pehmeä hiekka tai muu turvallinen ja pitävä alusta on hyvä.

Ainakin aluksi, ennenkuin treenari tottuu välineen käyttöön, kannattaa ottaa kaveri mukaan. Kaveri laskee koiran vieheen perään. Treenari sovittaa liikkeen koiran vauhtiin siten, että koira on koko ajan kääntymässä. Tällä varmistetaan ettei koiran nopeus kasvaa liikaa ja koiralla on tosiasiallinen mahdollisuus kääntyä.  Kerralla tehdään 3-5 käännöstä ja lopussa koira saa vieheen kiinni.

Vapa ei kestä koiran vetoa, vaan se menee poikki. Lasikuituvavasta irtoaa helposti läpinäkyviä ja teräviä säleitä, joita on vaikea löytää, mikäli ne menevät ihon alle. Siispä ennenkuin koira saa vieheen kiinni, voi vavan singauttaa eli heittää taaksepäin ja ottaa kiinni narusta. Liikettä kannattaa harjoitella ilman koiraa!

Kerrallaan harjoitus kestää 3-5 käännöstä eli 10-20 sec. Vieheen retuuttamisen jälkeen voi tehdä toisen setin. Harjoitus on raskas ja koira väsyy tosi paljon. Siksi 2-3 settiä riittää harjoitukseksi. Loppuun hyvä jäähdyttely. Samana päivänä ei kannata tehdä muuta harjoitusta, palauttava kävely/vast toki pitää tehdä.

Aloittelevalle ja nuorelle koiralle tulee harjoitus jaksottaa muun treenin lomaan. Yhtenä päivänä tehdään viehevarmuusharjoituksia, toisena vapaviehettä ja kolmantena taas jotain muuta. Harjoitusviikkoon pitää myös sisällyttää lepoa jotta koira palautuu ja mielenkiintokin pysyy parempana. Harjoitukset voi myös jaksottaa siten, että yksi viikko kolmena päivänä vapatreeniä, seuraavalla viikolla viehevarmuustreeniä kolmena päivänä, jne. Joka viikko 2-3 päivänä muuta harjoittelua ja 1-2 lepopäivää. Kasvattajalta kannattaa kysyä neuvoja ja kerhojen harjoituksissa puhua treenareitten kanssa. 

Ohessa pari kuvaa vapavieheestä: